Paskahousun säännöt – näin suomalaista korttipeliä pelataan

Paskahousu on yksi Suomen rakastetuimmista korttipeleistä, ja sen oppii pelaamaan muutamassa minuutissa. Peliin tarvitaan vain tavallinen 52 kortin pakka ja tyypillisesti kolmesta viiteen pelaajaa, joten se sopii mainiosti hiljaisen illan viihdykkeeksi niin motellissa, mökillä kuin kaveriporukassakin. Tässä oppaassa käydään paskahousun säännöt läpi alusta loppuun: pelin tavoite, korttien jako, vuoron kulku, erikoiskortit sekä suosittu Valepaska-muunnelma. Koska pelistä on liikkeellä lukuisia kotisääntöjä, kerromme myös, missä kohdissa säännöt tyypillisesti vaihtelevat.

Mikä paskahousu on?

Paskahousu on suomalainen lyöntipeli, eli peli, jossa pöytään pelataan vuorotellen kortteja kasvavassa arvojärjestyksessä. Sana lyöntipeli tarkoittaa tässä yhteydessä peliä, jossa jokaista pöydässä olevaa korttia pyritään "lyömään" vähintään yhtä arvokkaalla kortilla. Peli kuuluu samaan kansainväliseen pelityyppien perheeseen kuin esimerkiksi venäläinen Durak, mutta paskahousulla on Suomessa oma vakiintunut sääntönsä ja värikäs nimensä.

Pelin viehätys perustuu siihen, että säännöt ovat yksinkertaiset, mutta pelitilanteet vaihtelevat jatkuvasti. Erikoiskortit tuovat mukaan yllätyksiä, ja taitava pelaaja osaa ajoittaa korttinsa niin, ettei jää viimeisenä kortit kädessä. Peliä voi pelata kuka tahansa lukutaidon ja numeroiden tunnistamisen oppinut, ja se toimii yhtä hyvin lasten kanssa kuin aikuisten iltapelinä.

Mikä on paskahousun tavoite?

Paskahousun tavoite on päästä eroon kaikista käsikorteistaan ennen muita. Peli ei siis ole varsinaisesti kilpailu voitosta vaan kilpailu siitä, kuka ei jää viimeiseksi. Se pelaaja, jolle jää viimeisenä kortteja käteen, häviää ja saa pilkkanimen paskahousu. Harva haluaa kantaa tätä titteliä, joten pelin jännite syntyy nimenomaan häviön välttämisestä.

Peli etenee niin, että pelaajat pääsevät yksitellen eroon korteistaan ja jäävät pois pelistä. Ensimmäisenä korttinsa pelannut on voittaja, ja viimeinen kortteja pitelevä on illan paskahousu. Halutessaan paskahousua voi pelata myös verkossa, jos pöytään ei juuri sillä hetkellä saa kasaan tarpeeksi pelaajia.

Näin paskahousua pelataan

Paskahousua pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Pelaajia voi olla kahdesta kuuteen, mutta parhaimmillaan peli on kolmesta viiteen pelaajan voimin. Ennen pelin aloitusta kannattaa sopia, mitä kotisääntöjä noudatetaan, sillä yksityiskohdat vaihtelevat alueittain ja porukoittain.

Korttien jako ja aloittaja

Jakaja jakaa jokaiselle pelaajalle viisi korttia. Loput kortit jäävät pöydälle kuvapuoli alaspäin nostopakaksi. Pelin aloittaa yleisimmän säännön mukaan se pelaaja, jolla on kädessään eniten kolmosia. Jos kenelläkään ei ole kolmosta, katsotaan kuka pitelee eniten nelosia, sitten vitosia ja niin edelleen. Aloittaja asettaa pöytään tyypillisesti juuri kolmosen tai muun matalan korttinsa, ja peli etenee tämän jälkeen myötäpäivään.

Vuoron kulku

Omalla vuorollaan pelaaja asettaa pöydän pinoon yhden kortin tai useita samanarvoisia kortteja kerralla. Keskeinen sääntö on, että pöytään pelattavan kortin on oltava arvoltaan vähintään yhtä suuri kuin pinon päällimmäinen kortti. Kolmosen päälle käy siis kolmonen tai mikä tahansa sitä suurempi kortti, nelosen päälle nelonen tai suurempi ja niin edelleen. Korttien arvojärjestys matalimmasta suurimpaan on 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, J (jätkä), Q (rouva), K (kuningas) ja A (ässä). Kakkonen on oma erikoistapauksensa, johon palaamme kohta.

Pelattuaan kortin pelaaja täydentää kätensä takaisin viiteen korttiin nostamalla nostopakasta, kunhan pakassa riittää kortteja. Kun nostopakka ehtyy, pelataan pelkästään käsikorteilla. Tämä vaihe on usein pelin ratkaisevin, sillä silloin erikoiskorttien ajoitus korostuu.

Paskahousun erikoiskortit: kakkonen, kymppi ja ässä

Erikoiskortit tekevät paskahoususta paljon muutakin kuin pelkän numeroiden kasvattamisen. Kolme tärkeintä erikoiskorttia ovat kakkonen, kymppi ja ässä. Alla oleva taulukko kokoaa niiden vaikutukset nopeasti silmäiltävään muotoon.

Kakkonen on pelin kätevin pelastusrengas. Jos kädessä ei ole sopivaa korttia, kakkonen päästää lähes aina pulasta, koska sen saa asettaa niin matalan kuin korkeankin kortin päälle. Ainoat poikkeukset ovat ässä ja kymppi, joiden päälle kakkonen ei käy. Kakkosen jälkeen seuraava pelaaja voi jatkaa matalalla kortilla, sillä kakkonen ikään kuin nollaa pinon arvon.

Kuvakorttien pelaaminen

Kuvakortteja eli jätkää, rouvaa ja kuningasta ei saa pelata liian aikaisin. Yleisimmän säännön mukaan kuvakortin voi lyödä pöytään vasta, kun pinon päällimmäinen kortti on vähintään seitsemän. Osassa kotisäännöistä rajana pidetään kahdeksikkoa, joten tästäkin kannattaa sopia ennen peliä. Sääntö estää sen, että korkeat kortit pääsisivät pöytään heti pelin alussa ja lukitsisivat tilanteen liian nopeasti.

Pinon kaataminen

Pinon kaataminen tarkoittaa sitä, että pöydän korttipino poistetaan pelistä kokonaan ja sama pelaaja saa aloittaa tyhjään pöytään uudestaan. Kaataminen on pelin tärkein taktinen keino, sillä se antaa pelaajalle uuden aloituksen ja pääsee eroon hankalasta tilanteesta. Pinon voi kaataa kolmella tavalla:

• Kympillä, kun pinon päällimmäinen kortti on numerokortti (3–9).
• Ässällä, kun pinon päällimmäinen kortti on kuvakortti (J, Q tai K).
• Neljällä samanarvoisella kortilla, jotka päätyvät pinon päälle. Neljä samaa voi syntyä yhden pelaajan kerralla pelaamana tai useamman pelaajan korttien kertyessä peräkkäin.

Kaadettu pino laitetaan syrjään kuvapuoli alaspäin, eikä sitä käytetä enää pelissä. Kaatanut pelaaja saa pelata heti uudelleen ja aloittaa tyhjän pinon haluamallaan kortilla. Huomaa, ettei kakkosta voi käyttää kaatamiseen eikä sitä saa pelata kympin tai ässän päälle. Jos pelaaja laittaa vahingossa tyhjään pöytään kympin tai ässän, kortti otetaan monien kotisääntöjen mukaan heti takaisin käteen, koska tyhjää pöytää ei voi kaataa.

Milloin pino pitää nostaa?

Pino pitää nostaa käteen silloin, kun pelaaja ei voi tai ei halua pelata yhtään korttia pöytään. Tällöin pelaajan käsikorttien määrä kasvaa, mikä vie kauemmas pelin tavoitteesta eli korteista eroon pääsemisestä. Ennen koko pinon nostamista pelaaja saa kuitenkin kokeilla onneaan.

Kokeilu tapahtuu kääntämällä nostopakan päällimmäinen kortti näkyviin. Jos käännetty kortti sopii pinon päälle eli on vähintään yhtä suuri kuin päällimmäinen kortti, se voidaan pelata ja pelaaja välttää pinon nostamisen. Jos kortti ei käy pinon päälle, pelaajan on nostettava koko pino käteensä. Tämä tuo peliin jännitystä, sillä yksikin onnistunut nosto voi pelastaa hankalalta tilanteelta.

Valepaska – bluffaava muunnelma

Valepaska on paskahousun kuuluisa muunnelma, jossa pelaajat saavat valehdella. Peli etenee muuten täsmälleen samoin kuin paskahousu, mutta kortit pelataan pöytään kuvapuoli alaspäin. Koska kortteja ei näytetä, pelaajan on sanottava ääneen, minkä kortin hän väittää pelaavansa – esimerkiksi "ruutu nelonen". Jos peliä halutaan helpottaa, voidaan sopia, ettei kortin maata tarvitse ilmoittaa, vaan pelkkä arvo riittää.

Koska kortit ovat piilossa, pelaaja voi kertoa pelaavansa aivan eri kortin kuin todellisuudessa laittaa. Juuri tästä bluffaamisesta syntyy pelin hauskuus ja jännitys. Muut pelaajat voivat kuitenkin epäillä edellistä pelaajaa valehtelusta. Epäillä saa vain välittömästi edellistä siirtoa.

Näin epäily ratkaistaan

Epäilytilanteessa pelattu kortti käännetään näkyviin ja totuus paljastuu. Lopputulos riippuu siitä, valehteliko pelaaja vai ei:

• Jos pelaaja valehteli, hän joutuu nostamaan koko pinon käteensä.
• Jos pelaaja puhui totta, epäilyn esittänyt pelaaja joutuu nostamaan koko pinon.

Valehtelu on siis riski, joka voi kostautua suurella korttikasalla. Toisaalta myös aiheeton epäily rankaisee epäilijää. Valepaskassa menestyykin se, joka osaa lukea muita pelaajia ja ajoittaa bluffinsa oikein. Vastaavia hermojen hallintaan ja lukemiseen perustuvia taitoja tarvitaan myös monissa muissa peleissä – samat periaatteet pätevät esimerkiksi siihen, kuinka bluffata pokerissa uskottavasti. Säännöistä on useita versioita, joten siitä, kuka aloittaa uuden pinon epäilyn jälkeen, kannattaa sopia etukäteen.

Yleisimmät virheet ja vaihtelevat kotisäännöt

Yleisin virhe paskahousussa on erikoiskorttien tuhlaaminen väärään aikaan. Kympit, ässät ja kakkoset kannattaa säästää tilanteisiin, joissa ne todella pelastavat pinon nostamiselta, ei heti pelin alussa. Toinen tavallinen moka on kuvakorttien pelaaminen liian aikaisin: jos pinon päällimmäinen kortti ei ole tarpeeksi suuri, jätkä, rouva tai kuningas ei käy pöytään lainkaan.

Myös säännöistä sopiminen jää usein tekemättä, mikä johtaa riitoihin kesken pelin. Paskahoususta on liikkeellä paljon kotisääntöjä, ja ne voivat vaihdella esimerkiksi seuraavissa kohdissa:

• Aloittaja: useimmiten aloittaa eniten kolmosia pitelevä, mutta jotkut aloittavat vain arpomalla.
• Kuvakorttien raja: toiset vaativat pinon päällimmäiseksi vähintään seitsemän, toiset kahdeksan.
• Neljä kakkosta: osassa sääntöjä neljä kakkosta ei kaada pinoa lainkaan, koska kakkonen on muutenkin erikoiskortti.
• Jaettavien korttien määrä: yleensä viisi, mutta määrää voi muuttaa pelaajien määrän mukaan.

Paras tapa välttää kiistat on käydä säännöt lyhyesti läpi ennen ensimmäistä jakoa. Näin kaikki pelaavat samoilla säännöillä ja ilta sujuu mutkitta.

Kenelle paskahousu sopii?

Paskahousu sopii lähes kaikille, sillä se on helppo oppia eikä vaadi muuta kuin korttipakan. Peli on erityisen kätevä silloin, kun aikaa pitää saada kulumaan rennossa seurassa – esimerkiksi matkoilla, odotellessa tai iltaa viettäessä. Monet motellit ja majatalot pitävät vastaanotossa lainattavaa korttipakkaa, joten peli voi käynnistyä hyvinkin nopeasti.

Jos etsit muitakin ideoita ajanviettoon pienellä paikkakunnalla tai matkakohteessa, kannattaa tutustua vinkkeihin siitä, miten saada aika kulumaan motellissa. Korttipelit ovat myös kiva osa tekemistä koko perheelle hotelli-iltaan, kun mukana on eri-ikäisiä pelaajia. Lisää pelihenkisiä ja rentoja ajanvietevinkkejä löytyy myös artikkelista ajanvietto motelleissa, ja jos kiinnostaa, mistä koko majoitusmuodossa on kyse, lue mitä motelli tarkoittaa.

Usein kysytyt kysymykset (FAQ)

Kuinka monta pelaajaa paskahousuun tarvitaan?

Paskahousua voi pelata kahdesta kuuteen pelaajaa, mutta peli toimii parhaiten kolmesta viiteen pelaajan voimin. Tällöin kortteja riittää sopivasti kiertoon ja pelistä tulee tarpeeksi vaihteleva.

Mikä on kakkosen erikoisrooli paskahousussa?

Kakkosen voi pelata lähes minkä tahansa kortin päälle, joten se pelastaa usein pinon nostamiselta. Ainoat poikkeukset ovat ässä ja kymppi, joiden päälle kakkosta ei saa laittaa. Kakkosen päälle puolestaan käy vain toinen kakkonen.

Miten pinon voi kaataa?

Pinon voi kaataa kolmella tavalla: kympillä, kun päällimmäisenä on numerokortti 3–9, ässällä, kun päällimmäisenä on kuvakortti, tai neljällä samanarvoisella kortilla. Kaadettu pino poistetaan pelistä ja kaataja aloittaa tyhjään pöytään uudelleen.

Mitä eroa on paskahoususella ja Valepaskalla?

Perussäännöt ovat samat, mutta Valepaskassa kortit pelataan kuvapuoli alaspäin ja pelaaja ilmoittaa ääneen, minkä kortin väittää pelaavansa. Valepaskassa saa valehdella, ja kiinni jäänyt valehtelija joutuu nostamaan pinon.

Kuka häviää paskahoususun?

Häviäjä eli paskahousu on se pelaaja, jolle jää viimeisenä kortteja käteen, kun kaikki muut ovat jo päässeet eroon korteistaan. Tavoite on siis päästä omista korteistaan eroon mahdollisimman nopeasti.